[ad_1]
Henna Koste
Terapiatabua on rikottu viime vuosina ilahduttavalla tavalla. Eikä pidä aliarvioida julkisuuden henkilöiden ulostulojen ja terapiamyönteisyyden painoarvoa, kirjoittaa toimittaja Henna Koste.
Mediapersoona ja entinen Miss Suomi Sara Sieppi kannustaa terapiaan. Inka Soveri
Keskittymiskykyni on paennut jo tovi sitten, mutta päämäärätön someselailuni pysähtyy Sara Siepin Instagram-tarinaan.
Liikuttuneen oloinen Sieppi istuu autossa. Ilman ääniäkin aavistan, että Saralla on painavaa asiaa. Osun oikeaan. Sieppi on tulossa terapiasta.
– Minusta tuntuu, että olen sata kiloa kevyempi. En tiedä, mitä äsken tapahtui, Sieppi alustaa.
Hän kertoo, että ei ole päässyt terapiakäynneille pitkään aikaan. Ei ole saanut aikaiseksi, ollut ”muka kiireitä” ja niin edelleen.
– Mietin, etten pystyn jatkamaan päivää varmaan sen session jälkeen, mutta minulla on voimaa enemmän kuin pitkään aikaan.
– Käykää ihmiset terapiassa, jos se on mahdollista, Sieppi kannustaa.
Siepin tärkeä huomio päättyy tärkeisiin sanoihin: jos se on mahdollista.
Mielenterveyskriisi ravistelee Suomea, mutta hoitoon pääsy ei ole mikään läpihuutojuttu.
– Pienituloisilla ei kerta kaikkiaan ole pääsyä psykoterapiaan tällä hetkellä. Saavutettavuus on surkea, mielenterveysjärjestö Mieli ry:n johtava asiantuntija Kristian Wahlbeck kertoi viime vuonna Iltalehden haastattelussa.
Tarina ei kerro, miten Sieppi on päässyt terapiaan – eikä se ole olennaista. Tarina kertoo Siepin laajakatseisuudesta ja saavutettavuusongelman ymmärtämisestä. Arvostan myös sitä, että vaikuttajat käyttävät vaikutusvaltaansa tärkeiden asioiden esiin tuomiseen. Ihan äkkiä ei tule mieleen montaa mielenterveyttä tärkeämpää aihetta.
Terapiatabua on rikottu viime vuosina ilahduttavalla tavalla. En aliarvioisi julkisuuden henkilöiden ulostulojen ja terapiamyönteisyyden painoarvoa. Kaikki se tekee varmasti edes alitajunnassa terapiasta helpommin lähestyttävää.
Mutta mitä sitten, kun on itse valmis terapiaan? Kuten aiemmin mainittua, terapia ei ole välttämättä valmis sinulle.
Kun voimavaroja on kaikkein vähiten, vaaditaan sinnikkyyttä. Ehkä lääkärilausunnon hakemista Kelan terapiatukea varten, odottamista, rahaa ja sopivan terapeutin etsimistä.
Omasta Kelan tukemasta terapiastani on kulunut viitisen vuotta. Terapia loppui, kun tukikin loppui – voimavaratkin jossain välissä uudelleen.
Vasta nyt, kun henkiset resurssini ovat hiljalleen palanneet, jaksaisin ehkä aloittaa rumban alusta. Ironista.
Siepin terapiapuhe tavoittaa ison yleisön, johon kuuluu paljon nuoria. Olisipa puhumisen tärkeydestä ja mielen haasteista puhuttu silloinkin, kun olin itse kasvava nuori. Voin vain arvailla, olisinko päässyt jossain kohtaa helpommalla, jos idolini olisivat kannustaneet esimerkillään pitämään mielenterveydestä huolta.
Siepin someen mahtuvat niin harmoniset sisustuskuvat, motivoivat treenivideot, postikorttimaisemat ulkomailta, kadehdittavan vaivattomalta näyttävät kampausvideot kuin kattauskuvatkin, joissa mitään ei ole jätetty sattuman varaan.
Yhtä lailla Sieppi on osoittanut, että meillä kaikilla on omat särömme. Sieppi on näyttänyt haavoittuvaisuuttaan ja tuonut esiin muun muassa sen, miten rajut jäljet somekiusaaminen on jättänyt. Hän ei ole kenellekään näitä aiheita velkaa, mutta on arvokasta, että hän jaksaa puhua niistäkin.
Tällaisia esikuvia tarvitsemme.
[ad_2]
Source link
